aivokiemuroissa

kurkussa kaihertaa

neulaset raapivat henkitorvea

vedän metsiä keuhkoihin ja hukuttaudun lähimpään järveen

kasvatan uusia alkueliöitä kylkiluissa
kohta niille kasvavat jalat ja ne nousevat
kävelevät rantaan ja kättelevät sinua
maapallo peittyy uusien lajien alle joita ei ymmärretä
me olemme sairaita
vai olemmeko
onko tämä vain puolustusmekanismi
onko sinun kuoresi alla oikeasti mitään
yskäise sielusi ulos
vielä kerran
laitetaan se taas vaihtoon
ennenkuin se haihtuu pois

älä anna sen karata avoimista ikkunoista
pidä tiukasti kiinni kynsin hampain sormin varpain
älä anna sen lähteä ja jättää
yritä täyttää kuoresi jollain muulla kuin tuhkalla

palaneilla ihmisten raunioilla ja tikittävillä aikapommeilla sydänten takana
(tämähän lähtee aivan käsistä)
miksi juuri minä
miksi juuri sinä
miksi sinä kuuntelet tätä
onhan sinulle kerrottu ettei kaikkea tarvitse uskoa
pelasta itsesi
ja kuoresi
vaihda uuteen kotiin kehosi sisältö
eihän me voida tietää mitä sinun päässäsi liikkuu
jos et avaa suutasi
mutta jos sieltä syöksyykin lauma yöperhosia
räpytellen siipiä ja varastaen kaikkien muiden kuoret
en pääse enää eteenpäin

perhoset tulivat ja eivät koputtaneet