Useimpia en katso silmiin
ennenkuin joku niistä katsoo takaisin
merenpinnan alta
aallot silittävät nilkkoja
kunpa  s i n ä k i n 

tämä oli tässä.

16.11.2018 

(saat minut näkemään painajaisia.)

lasinsirut tarttuvat kengänpohjiin autiotaloissa
kulkeutuvat kotiin ja pistävät
paljaisiin jalkoihin reikiä 
betoniseinillä kaikuu 
muistoja sinusta
ja graffitit varisevat alas
kun kuulevat nimesi 

tuulee läpi sielusta
oviaukoista 
hylätyistä ihmisten kuorista 
kaikki rapistuvat silmien edessä
muuttuvat tuhkaksi jalkojen juureen ja joku puhaltaa silmiin hiekkaa
pölyä suun sisäpuolella
en maista mitään muutakuin sinun kielesi 

juon maalia oven takana
suljen oven
huudan rikkinäiseen ikkunaan
eikä kukaan kuule
kukaan ei käänny katsomaan
kukaan ei tiedä, että 

sirpaleet pistävät kovempaa kämmenissä.

olen vielä täällä

                            vaikka toivon

ettet

                löydä

                                m i n u a

kurkussa kaihertaa

neulaset raapivat henkitorvea

vedän metsiä keuhkoihin ja hukuttaudun lähimpään järveen

kasvatan uusia alkueliöitä kylkiluissa
kohta niille kasvavat jalat ja ne nousevat
kävelevät rantaan ja kättelevät sinua
maapallo peittyy uusien lajien alle joita ei ymmärretä
me olemme sairaita
vai olemmeko
onko tämä vain puolustusmekanismi
onko sinun kuoresi alla oikeasti mitään
yskäise sielusi ulos
vielä kerran
laitetaan se taas vaihtoon
ennenkuin se haihtuu pois

älä anna sen karata avoimista ikkunoista
pidä tiukasti kiinni kynsin hampain sormin varpain
älä anna sen lähteä ja jättää
yritä täyttää kuoresi jollain muulla kuin tuhkalla

palaneilla ihmisten raunioilla ja tikittävillä aikapommeilla sydänten takana
(tämähän lähtee aivan käsistä)
miksi juuri minä
miksi juuri sinä
miksi sinä kuuntelet tätä
onhan sinulle kerrottu ettei kaikkea tarvitse uskoa
pelasta itsesi
ja kuoresi
vaihda uuteen kotiin kehosi sisältö
eihän me voida tietää mitä sinun päässäsi liikkuu
jos et avaa suutasi
mutta jos sieltä syöksyykin lauma yöperhosia
räpytellen siipiä ja varastaen kaikkien muiden kuoret
en pääse enää eteenpäin

perhoset tulivat ja eivät koputtaneet

a n g e r y

2017spring

Sydämiä hylättynä muovipusseissa
bussipysäkeillä
puistonpenkeillä
roskakatoksissa
kuka niitä heittää pois
kierrättäisivät edes

(ennen kannoin heidät aina kotiin
ja koitin elvyttää)

hillopurkeissa punaista maalia
sydänlihakset puristettu kuiviksi
jätetty naruille heilumaan
heitä pelotti
minua pelotti
miksi meidät jätetään pimeisiin
pölyisiin kuivausrumpuihin
pyörimään tuhatkertaa kierroksia niin että tekee mieli oksentaa
eihän sydämet voi oksentaa 

m u t t a jos kuitenkin

Haluan ravistaa muistot ulos sydämen eteiskammioista
tallata ne mattoon ja polkea
repiä maton ja heittää roskikseen vääränlaisessa biopussissa
valella kerrostalojen roskakatokset bensalla ja sytyttää tuleen
niin että poliisit ja
palomiehet
eivät edes tule paikalle
koska tätähän tapahtuu joka päivä

Sydämien kiertokulku pienestä siemenestä aina roskikseen asti kun ne revitään keuhkojen kautta ulos ja kuuluu limaisia poksahduksia
ällöttäää
kuinka ihmiskehot kuluvat
kuihtuvat
kuolevat pois
voisiko kuolemattomuuden jo keksiä 
jos voin elää ikuisesti hapen atomeissa hengitä minut sisään ja nielaise 

tukehdutan sinut vielä jonakin päivänä
.

kuumaa asfalttia
sulaa laavaa valuu verisuonia pitkin
purskahdellen ulos ranteista
metalli maistui suussa ja
tuntui painavalta

jalkojen pohjat maata vasten
valuivat rautaa ja sulivat pois
kun keho ei toimi ja kädet kangistuvat
katoan kallioden sisään ja toivoisin muuttuvani mineraaleiksi
jotka joku muu voi kerätä ja hioa kokoon.